Etsintäkuulutus
e
Poliisiviranomaisille, suojelupoliisille, talousrikollisuusviranomaiselle ja syyttäjälaitokselle voidaan myöntää suora pääsy turvallisuustietorekisteriin, jos kysymyksessä on rikostietolain tarkoituksen mukainen rikoksen torjunta, estäminen tai havaitseminen vankilassa tai tutkintavankilassa (lag om kriminalvårdens behandling av personuppgifter inom brottsdatalagens område).
Lain 34 §:n mukaan tieto on poistettava turvallisuustietorekisteristä viimeistään 10 vuoden kuluttua viimeisestä merkinnästä.
Vankeuslain 2 luvun 2 a §:ssä säädetään tuomitun etsintäkuuluttamisesta. Pykälän mukaan Rikosseuraamuslaitos voi etsintäkuuluttaa tuomitun täytäntöönpanon aloittamista varten, jos: 1) tuomittua ei tavoiteta, eikä hänen oleskelupaikkaansa saada selville; 2) tuomittu ei noudata kuulemista koskevaa kehotusta; 3) tuomittu ei saavu vankilaan määrättynä ilmoittautumisajankohtana; 4) tuomittu ilmeisesti pakoilee täytäntöönpanoa.
Ruotsin rikosseuraamusviranomaisen (Kriminalvården) oikeus vankia koskevaan tiedon käsittelyyn perustuu Ruotsin julkisuus- ja salassapitolakiin (offentlighets- och sekretesslag (2009:400)). Rikosseuraamusviranomaisen toimialan säännökset tiedon käsittelystä on vuonna 2018 uudistettu Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön mukaisiksi.
Lain 5 §:n mukaan PTR-viranomaisten rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoimintaa varten voidaan perustaa yhteisiä PTR-rikostiedusteluyksiköitä. Matkustajatietojen käsittelyä varten on erityinen PTR-rikostiedusteluyksikkö. PTR-rikostiedusteluyksiköissä voi toimia PTR-viranomaisten erikseen tehtävään määräämiä edustajia.
Vankien käytössä on Rikosseuraamuslaitoksen hankkimat maksukortit, jotka voidaan antaa vangin haltuun (vankeuslain 9 luvun 3 § ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 §).
Maksukorttien käytön valvonnasta ei ole säädetty, joten Rikosseuraamuslaitoksella ei ole toimivaltaa valvoa maksukortin käyttöä. Rikosseuraamuslaitoksen toimintaan ei sovelleta maksulaitoslakia (297/2010), jonka soveltamisalalana on liiketoimintana tarjottava maksupalvelu. Vastaavasti lakia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (444/2017) ei sovelleta Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa. Edellä mainittuja lakeja ja niiden mukaisia valvontavelvoitteita sovelletaan maksukortin myöntäneeseen ja muuhun maksupalvelua tarjoavaan maksulaitokseen. Maksukortin liikkeellelaskijan velvollisuutena on tarkkailla ja seurata maksukortin käyttöä edellä mainittujen lakien nojalla. Valvonnan tavoitteena on epätavallisten liiketoimien ja rahavirtojen havaitseminen.
Lain esitöiden mukaan rikosseuraamusviranomaisella on oikeus omasta aloitteestaan aloittaa tiedustelutoiminta, jonka tarkoituksena on kerätä vankeja koskevia tietoja muille viranomaisille, mukaan lukien keskusrikospoliisille (Rigspolitiet) ja poliisin tiedustelupalvelulle (Politiets efterretningstjeneste, PET). Tiedonkeruun on kuitenkin pysyttävä rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain rajoissa eikä vankeihin tai henkilöihin, joihin vangit ovat yhteydessä, saa kohdistua toimenpiteitä, joista ei ole säädetty laissa. Tiedonkeruu ei myöskään saa olla laajempaa kuin mitä viranomaisten henkilötietojen käsittelystä annetussa laissa säädetään.
Rikollisuuden selvittäminen ei olisi enää peruste tiedon tallentamiseksi, koska rikosten selvittäminen ei kuulu Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan. Seurantaperustetta ei myöskään enää kirjattaisi, koska Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan ei kuulu henkilön tarkkailu tiedonhankintatarkoituksessa. Sen sijaan se, mihin tiedon turvallisuustietorekisteriin kirjaaminen perustuu, tulisi kirjata sen varmentamiseksi, että tieto on turvallisuustietorekisteriin kirjattava tieto.
Säännöstä täsmennettäisiin edelleen siten, että turvallisuustietorekisteriin kirjattavia tietoja voisivat olla tiedot, joita saadaan vankeuslain tai tutkintavankeuslain toimivaltasäännösten mukaisissa Rikosseuraamuslaitoksen tehtävissä, joissa toimivaltuuksien käyttö voi perustua rikoksen estämiseen.
Yleisen massaluonteisen valvonnan perusteella mahdollisesti tehtyjen havaintojen pohjalta tai jos se muusta syystä on tarpeen, tulisi voida tehdä päätös yksittäisen vangin maksukorttitilin tietojen valvonnasta. Muu syy voisi tulla kyseeseen esitutkintaviranomaisten toimenpiteiden johdosta.
Rikosseuraamuslaitoksen vankien käyttöön antaman omaisuuden käytön epäämisestä ei ole tällä hetkellä erikseen säädetty. Vankeuslain 9 luvun 1 §:n säännös vangin oman omaisuuden hallussapidon epäämisestä ei suoraan sovellu vankien käyttöön annettuun omaisuuteen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi vankeuslain, tutkintavankeuslain ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta (HE 263/2016 vp) muutettiin säännöksiä niin, että vankien haltuun voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymät maksukortit. Esityksen perusteluissa viitattiin maksukortin hallussapidon epäämiseen vankeuslain 9 luvun 1 §:n nojalla.
Toimintoihin, vapaa-ajantoimintoihin ja perushuoltoon liittyen vankien käytettävissä on myös esimerkiksi työvälineitä, liikuntavälineitä, siivousvälineitä ja ruuanlaittovälineitä. Vankeuslain 11 luvun 4 §:n nojalla vangeille on järjestettävä kirjastopalveluja. Kirjastosta vangit voivat lainata käyttöönsä muun muassa kirjoja, lehtiä ja levyjä. Vankeuslain 12 luvun nojalla vangille voidaan myöntää lupa käyttää vankilan tietokonetta, jossa on mahdollisuus internetin tai sähköpostin käyttöön.
Rikosseuraamusviranomaisella on oikeus käsitellä henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä rangaistusten ja pakkokeinojen suunnittelemiseksi sekä niiden hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi sekä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Henkilötietoja on oikeus käsitellä myös sen varmistamiseksi, että vangeilla ja tuomituilla on tyydyttävät olot rangaistuksen täytäntöönpanon aikana ja heidän rangaistusajan sisällön turvaamiseksi siten, että se osaltaan ehkäisee uutta rikollisuutta.
Rikosseuraamusviranomaisella on pyynnöstä oikeus luovuttaa vankia koskevaa tietoa poliisille esitutkintaa varten. Rikosseuraamusviranomaisella on myös oikeus omasta aloitteestaan luovuttaa vankia koskevia tietoja, jos on syytä epäillä rikosta.
Maksukorttitilin esityksessä ehdotetun valvonnan mahdollistamisen lisäksi esimerkiksi maksukortin väärinkäytösepäilytapauksissa maksulaitoksen tulisi voida saada tietoja Rikosseuraamuslaitoksen hallinnoimasta maksukorttitilistä. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi voida antaa myös esimerkiksi ulosottoviranomaiselle tietoja sen pyynnöstä. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksella tulisi olla oikeus näiden tietojen käsittelyyn.
Rikosseuraamuslaitoksen hallinnoimien, vankien ja tutkintavankien käytössä olevien maksukorttien käytön valvonnasta ei ole säädetty. Maksukortin liikkeellelaskijan valvontatoimivalta koskee lähinnä rahanpesua ja terrorismin rahoittamisen estämistä. Maksukorttitilien valvonta muun muassa vankilassa tapahtuvan huumausainekaupan tai muiden vankien painostamisen estämiseksi olisi välttämätöntä sen varmentamiseksi, ettei Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymää maksukorttia voida käyttää rikolliseen toimintaan tai vankilaturvallisuutta vaarantaen. Näin ollen vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin esitetään lisättäväksi säännökset, jotka mahdollistavat maksukorttitilien valvonnan.
Kuten edellä kohdassa 1.1 on todettu, rikoksen selvittäminen kuuluu poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten toimivaltaan. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen ja esitutkintaviranomaisten välisen tehtävänjaon selventämiseksi rikoksen selvittäminen poistettaisiin toimivaltasäännöksistä, jotka myös on käyty lähemmin läpi edellä mainitussa kohdassa. On perusteltua täsmentää vankeuslaissa ja tutkintavankeuslaissa säädetyt valvonta- ja tarkastustoimivaltuudet vastaamaan viranomaisten tehtävänjakoa ja Rikosseuraamuslaitokselle säädettyjä tehtäviä.
Käsitellessään edellä mainittua hallituksen esitystä lakivaliokunta piti mietinnössään (LaVM 4/2017 vp) epäselvänä ehdotettua sääntelyä maksukortin haltuun antamisen epäämisestä. Valiokunta myös kiinnitti huomiota siihen, että haltuun antamisen epäämistilanteet voivat koskea myös muuta vankilan vangin haltuun antamaa omaisuutta kuin maksukortteja, minkä vuoksi asiaa tulisi arvioida laaja-alaisemmin kuin vain maksukorttien osalta. Valiokunta katsoikin, ettei tuolloin käsiteltävänä olleen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista sisällyttää vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin erityisiä säännöksiä maksukortin haltuun antamisen epäämisestä, vaan tarvittaessa asiaa tulee arvioida laaja-alaisemmin erikseen.
Yksityisyydensuojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 16 §:ssä säädetään kameravalvonnan järjestämisestä työnantajan käyttämissä tiloissa.